Rautalammin seurakunta

Kuopiontie 38
77700 Rautalampi

Puh. 0201 556160

Kirkkoherran palsta

LUOMISEN JUHLAA

 

Seurojen opetuspuhe Törmälässä juhannusaattona 2018.

 

Juhannusta pidetään Johannes Kastajan elämän ja työn muistelun ohella myös keskikesän valon ja luonnon juhlana. Katselemme, kuuntelemme, ihmettelemme, kyselemme. Miten kaikki on saanut syntynsä? Nykyajan tiede puhuu alkuräjähdyksestä. Luomiskertomuksen kuva maailmasta on puolestaan yksinkertainen ja arkihavainnon mukainen. Mutta se liittyy rakentavalla tavalla myös kirjoittajan ajan uskomuksiin maailman synnystä. Tapahtuipa kaikki tarkemmin niin tai näin, joka tapauksessa jää perimmäinen kysymys: Mitä oli ennen kuin maailma syntyi?

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Tätä ikuista alkua ei järki tavoita eikä tiede selitä. Mutta Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa: Alussa oli Sana. Ja Sana oli Jumala. Jumala loi kaiken sanallaan. Kristus on Sana, joka tuli lihaksi - Jeesus syntyi maailmaan ihmiseksi.

Luomiskertomuksen mukaan myös vesi ja Henki olivat luomisen välikappaleina: Jumalan Henki liikkui vetten yllä. Loiko Jumala ensin veden? Jokainen tunnustaa, että vesi kaiken elämän alku ja ehto – niin kuin olemme viime aikoinakin selvästi havainneet. Jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. [2. Piet. 3:5-6]. Entisajan uskomuksissa kaikki elollinen syntyi ”alkumerestä”. Tieteenkin mukaan eläimet ovat vähitellen ikään kuin ”nousseet merestä”.

Sana, vesi ja Henki ovat kasteessa uuden elämän synnyttäjiä myös meissä: Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. [Tit. 3:5]

Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä. [Jaak. 1:18]. Tämä uusi, Jumalan tahdon mukainen elämä on ikään kuin ennakkoa tulevasta täydellisyydestä: Katso, minä luon uutta, nyt se puhkeaa jo taimelle. Kerran tämä ”vanha maailma” kaikkineen katoaa. Siitä on luonnon mullistuksissa ja saastumisessa merkkejä jo nyt. Mutta kerran luodaan uudet taivaat ja uusi maa.

Mutta alussa ”maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet. [1. Moos. 1:2]. Perimmäinen kysymys on myös luominen tyhjästä. Vain Jumala kykenee siihen. Miten tyhjästä luominen toteutuu meissä tänään? Ihminen on syntinen, jokainen meistä. Tekomme eivät täytä Jumalan pyhyyden vaatimuksia. Emme luonnostamme kelpaa Jumalalle. Olemme tässä mielessä ”olemattomia”. Mutta mitä sana saa aikaan? Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. [Room. 10:17]. Hän (Jumala) on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. [Room. 3:26]. Uskon myötä Jumala lukee meidät itselleen kelpaavaksi. Jo nyt Pyhä Henki saa meissä aikaan uutta, Jumalan tahdon mukaista elämää. Kerran taivaassa Jumalalle kelvollisuus täyttää koko olemuksemme. (Hän) tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. [Room. 4:17]. Hengellisesti kuolleesta elämästä herätetään uskoon ja uuteen elämään. Kerran haudasta herätetään ikuiseen elämään.

Pari esimerkkiä luomisen sekä meissä syntyvän uskon ja uuden elämän vastaavuuksista.

VALO. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" - Ja valo tuli. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. [2. Kor. 4:6]. Myös valo on välttämätön kaikelle elämälle. Jeesuksen ristiltä, sanan kautta, loistaa armon valo, Jumalan kätketty kirkkaus meidän sydämiimme. Kristus-Valo voittaa synnin vallan ja kasvattaa meissä uutta elämää. Kerran pääsemme Jumalan kirkkauteen, jossa ei ole vaihteen varjoa.

HEDELMÄPUUT. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.". Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. [Gal. 5:22-23]. Kerran pääsemme Jumalan paratiisiin, jossa kaikki on täydellistä.

Merkityksellisiin kysymyksiin kuuluu myös luomistyön aikataulu. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Jumala sääti myös ihmiselle työn tehtäväksi maan päällä, liittäen siihen vaivannäön, mutta myös levon.

Tieteen mukaan tällainen aikataulu ei voi millään pitää paikkaansa. Entä voiko Jumala väsyä? Tässäkin luomiskertomus heijastelee entisajan uskomuksia ja kuvaa maailmasta. Luomistyön ja lepopäivän sanoma on jossakin paljon syvemmällä kuin mitä kirjaimellisesti voidaan lukea. Miten Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen?

Jeesus uupui ristiä kantaessaan ja ristille naulittuna, että meillä olisi sielun lepo nyt ja iankaikkisesti. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. [Hepr. 4:4-10]. ”Teemme turhaan työtä raskasta, vaan emme pääse synnin kuormasta” (VK 317:1). Mutta Kristus toi tähän ratkaisun: ”Ristillä on synnit kannettu, tänään kaikki anteeks’ annettu”. Hän kutsuu: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt.11:28). Saamme levätä Kristuksen ristillä täyttämän työn varassa. Tästä levosta käsin voimme lähteä toteuttamaan jo luomisessa annettua kutsumusta uudessa elämässä, Jumalan tahdon mukaan, vapain ja iloisin sydämin, toisia palvellen. Kerran tämä lepo on oleva uskoville täydellistä ja ikuista levon maassa, taivaassa.

Jeesus sanoo meille tänäänkin sanan, joka luo uutta: ”Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”.

Tulosta sivu
Sivukartta Yhteystiedot
Suurenna tekstiä Oletustekstikoko Pienennä tekstiä